Lomaraportti

Loma loppui viikko sitten, joten nyt jaksaa jo kirjottaa lomaraportin.

Kesällä ei ole valmistunut mitään neulottua. Moni työ kyllä edistyi kesän aikana vähän, joten ehkä niistä joku valmistuu tässä alkusyksystä. Kesällä sentään ompelin yhden hameen (jota pidinkin jonkun verran, mutta jota nyt pitäisi vielä vähän fiksata ennen kuin voi kuvata). Lisäksi olen tuhlannut... eikun siis sijoittanut jonkin verran rahaa käsityötarvikkeisiin. Ostin muun muassa piilovetoketjupaininjalan (ymmärsin hameen myötä piilovetoketjujen ompelun salat ja intouduin ostamaan ihan oman paininjalan niitä varten!), päärmepaininjalan, puolia, lisää neliskulmaisia puikkoja, sekalaisia ompelutarvikkeita sekä tietysti matkamuistoja:

Imatra:





Joensuu:







Kotka:



Tallinna:











Kiertelimme siis pitkin Suomea lomalla; osin sukulaisten luona osin muuten vaan. Virkkukoukkusen puotiin satuimme ihan sattumalta. Pienempään pussiin muuttavat virkkuukoukkuni, isompi on käytössä toalettilaukkuna lyhyehköillä reissuilla. Käsityövakkaa olin jo talvella kuolannut ikkunoiden takaa, joten sinne suunnistin nyt tarkoituksella sellaiseen aikaan, että se oli auki.

Kotkassa höpötimme äidin kanssa käsitöistä ja kun rupesin kadehtimaan äidin puikkomittaa, kun siinä on myös mallitilkun mittaukseen soveltuva kurkistusaukko, äiti antoi mitan minulle. (Sanoi itse käyvänsä ostamassa uuden - kyseessä on Novitan puikkomitta, joita löytynee helposti.) Tässä mallitilkkuaukko on 5 cm leveä ja samankorkuinen. Sopii paremmin minulle kuin 10x10 cm mallitilkkukehikot. Äiti antoi minulle myös ensimmäiset itse kutomansa sukat. Kiitos, äiti! :) Alan pitää niitä, kunhan säät vähän viilenevät. Harvoin neuloja itse saa käsinkudottuja sukkia keneltäkään.

Tallinnaan olin houkutellut kavereita mukaani päästäkseni vihdoin käymään Karnaluksissa. Kaksi ei-niin-käsityöintoista ystävääni intoutuivat kaupasta melkein enemmän kuin minä ja minun ostoskorini ei ollutkaan meidän kolmen koreista kallein! Täytyy kyllä sanoa, että Karnaluksiin ei todellakaan vahingossa eksy! Ensin harhaillaan kauemmas kaupungin keskustasta, oikean osoitteen löydyttyä arvotaan useammasta rappukäytävästä ja lopulta bongataan käytävän seinältä opaste, jossa kerrotaan, missä kerroksessa kauppa on. Kaupan ovella pitää vielä soittaa ovikelloa päästäkseen sisään! No, onneksi kauppa oli kaiken vaivan arvoinen. Sain kyllä aika hyvin hillittyä itseni (kuvissa on kaikki ostokseni Karnaluksista 27:ää nappia lukuunottamatta), kun noita neulomattomia lankoja on niin paljon kaapeissa. Ostin suhteellisen pienen määrän tavaraa, eli tuon saa melko helposti piilotettua kaappien kätköihin. ;) Saa nähdä, kirjonko oikeasti koskaan mitään, koska eihän tuollaista määrää ohutta helmilankaa kukaan kai jaksa virkatakaan... Kirjomisinnostuksen varalta ostin siis tuon kirjontakehyksenkin.

No, syksy tulee ja toivottavasti käsityötkin taas jaksavat innostaa. Ainakin odotan jo innolla Keravan opiston neuleiltoja, joissa kävin viime kevään. Saiskohan kevään kurssilla aloitetut työt vihdoin valmiiksi ennen syksyn kurssin alkua?

P.S. Värit ovat kuvissa mitä sattuu. Otin kuvat jo joku aika sitten erittäin kirkkaana päivänä parvekkeella. Oikeasti nuo turkoosit ovat nätin värisiä. Pinkki "Hit"-lanka sen sijaan on oikeastikin tosi räikeää. :)

Lisää koukkuja - kerää koko sarja!

Piti testata pari viikkoa sitten kädentaitomessuilta ostettua 2 mm:n koukkua. Varastossa oli hopeanharmaata DMC Petra virkkuulankaa, ja kirjastosta lainatussa lehdessä just niin nätti hopeisen pitsiliinan ohje. Mä en ymmärrä, mikä siinä on, että en halua käyttää pitsiliinoja kotonani, mutta niitten virkkaaminen kiehtoo. :o No, 2 mm:n ergonominen Clover Soft touch -koukku ja mahtava virkkuulanka yhdessä on lyömätön yhdistelmä. Liina syntyi tuosta noin vaan. (Jos joku vielä päättelisi langanpäät ja pingottaisi ja valokuvaisi liinan, sen voisi esitellä sitten täällä blogissakin.) Totesin, että nuo ergonomiset koukut on sitä parempia suhteessa muihin koukkuihin, mitä ohuemmaksi lanka (ja koukku) käyvät. On niin hyvä pitää kiinni.

Tajusin kyllä käsityömessujen jälkeen, että eihän mulla edes ole aiemmin ollut ihan sentään 1,0 mm:n koukkua. No, nyt on. Pienin tätä ennen on ollut 1,25 mm ja sitäkään en ole kovin usein käyttänyt, mutta joskus sentään. Välikokoja ei kuitenkaan messuilta löytynyt, joten tänään metsästin niitä pitkin internettiä. Haussa olivat koot 1,25 mm, 1,5 mm ja 1,75 mm. Kiitos Ravelryn Finnish Knitters -ryhmän nettilankakauppojen listauksen, löysin muutamankin paikan, joista näitä Cloverin Soft touch -koukkujen pieniä välikokoja sai: Get knitted, Ewas sockenwolle ja Stash Fine Yarns. (Poppelista olisi saanut myös, mutta yksi olennainen välikoko puuttui ainakin tällä hetkellä.) Päädyin tilaamaan Stash Fine yardsilta. Mukaan tarttui myös koko 5,5 mm, joka näytti puuttuvan kokoelmistani myös. Pitäkää vaan minua pöhkönä, mutta koko sarja koukkukokoja, joita ehkä joskus saatan tarvita, oli vain saatava. Nää on niin hyviä! Olen myynyt sieluni näille! Muutenkin tykkään Cloverin käsityötarvikkeista. Enkä edes saa rahaa jatkuvasta mainostamisesta. Nyt sitten odotellaan postia Iso-Britanniasta. :)

Kävin kädentaitomessuilla

Kun ilmoitin tammikuun lopussa, että aion käydä kädentaitomessuilla, kuvittelin, että bloggaisin monta kertaa ennen niitä messuja. No enpä näköjään blogannut koko helmikuussa mitään.

Tänään kuitenkin kävin Helsingin Wanhassa satamassa messuilla. Tällaista tarttui mukaan:

Ostin Poppelin pisteestä lisää Cloverin soft touch -virkkuukoukkuja. Olin bongannut netistä, että niitä tehdään nyt myös pieniä kokoja ja olin päättänyt ostaa sellaisia nyt messuilta. Onneksi löytyi. (Ja nyt tiedän kaupan, josta niitä voi tarvittaessa tilata.) Aiemmin pienin omistamani soft touch-koukku on ollut 2,5 mm ja se ei oikein sovellu ohuiden virkkuulankojen ja pitsin virkkaamiseen. Nyt on sitten myös 1,0 mm ja 2, 0 mm koukut. Tuossa ykkösessä on vielä suojatuppikin mukana. Etenkin pitsinvirkkauksessa kuvittelisin tällaisten ergonomisten koukkujen olevan parempia kuin tavalliset ohuet metallikoukut. Hyvä ote on tärkeä pientä työtä tihrustaessa. Ostin samalla sitten kuitenkin myös isoja koukkuja: 5,0 mm ja 6,0 mm koukut tarttuivat matkaan. Kuulemma pienissä on niitä välikokojakin, joten pitänee joskus tilata verkkokaupasta. Ostin Poppelilta myös nuo Drops Delight -langat,joiden mukana jaettiin ohjetta Terhi Tuomisen suunnittelemaan Silmu-huiviin. Olihan se siis nimen perusteella pakko napata mukaan. Katsotaan, toteutanko joskus sen vai jotain muuta.

Pakko oli myös ostaa neliskulmaiset puikot. Sellaiset löysin muistaakseni Tikatan pisteestä. Olisi niitä kyllä ollut myös ainakin Titityyllä. Puikkoni ovat kokoa 3,75 mm, kun neuvottiin, että yleensä pitää käyttää 0,5 mm suurempaa kokoa kuin pyöröissä. Mun puikkomitassa nuo menee kyllä jo 3,5 mm reiästä läpi. (En sitten tiedä, mitä nuo koot noissa neliskulmaisissa merkkaavat: ympärysmittaa vai halkaisijaa?) Toivon, että niillä vois jotain sukkia neuloa. Vaikkapa tätä Araucaniaa, jonka olen ostanut joskus helmikuussa:

Araucaniassa miellytti se, että kerrankin oli jotain kaunista liukuvärjättyä sukkalankaa, joka on vähän paksumpaa kuin yleensä. Niistä ohuista tuntuu, että mun vauhdilla ei meinaa ikinä tulla valmista. Mieluummin tekisin vähän paksummasta langasta sukkanikin.

Sukkasillaan-kirjan ostoa olen miettinyt pitkään. Nyt kun se löytyi tarjouksessa 20 eurolla Hobboksilta, ostin.

Eilen kävin Keravan opiston järkkäämällä käsityökirppiksellä. Ostin pussillisen nappeja eurolla ja lankaa muutamalla eurolla:

Tuosta alpakkalangasta jo vähän lupailin pipoa miehelleni. Katsotaan, minä talvena se valmistuu. ;) Olen mestari suunnittelemaan ja jopa aloittamaan, mutta valmista ei tahdo tulla, kun on aina niin monta projektia kesken.

Parasta messuilla ehkä oli, että muutama nettikauppa, joiden nimen olen joskus ehkä kuullut, konkretisoitui. Oli ihania lankoja, joita voi sitten tarkemman miettimisen jälkeen joku kerta tilata netistä. Ja tuo Tikata löytyy näemmä Itäkeskuksesta, joten siellä voi ehkä joskus ihan livenäkin mennä käymään.

Ostoksia

Tilasin elämäni ekaa kertaa lankaa nettikaupasta. Tai oikeastaan halusin tilata Cloverin silmukkalaskurin, juuri tämän vihreän Kacha-Kachan, mutta piti täydentää tilausta vähän, kun en raaskinut pelkkää yhtä pikkujuttua tilata. Laitoin tilauksen Die Wollboxille 27.9. ja paketti tuli kotiin tänään.

Oon haaveillut tuosta kaulaan ripustettavasta napilla eteenpäin raksutettavasta silmukkalaskurista jo pitkään, mutta nyt vihdoin raaskin sen ostaa. Ripustusnaru tosin ei tullut mukana, mutta eiköhän sitä tuolta laatikoista jotain lankaa siihen ripustamiseen löydy. ;) Erityisesti olen kaivannut tuota voidakseni paremmin pitää kirjaa amigurumien kerroksista. Nuo Chibi-neulat tilasin ihan heräteostona, kun kaivelin Wollboxin sivuilta, mitä muuta sieltä voisi tilata. Jospa nuo kärjestä taipuvat neulat olisivat hyvät amigurumien osien yhteen kursimisessa...

Lanka on mulle ihan uusi tuttavuus, Jojolandin Melody superwash, väriä MS39. 100% villaa, konepesu neljässäkympissä. Puikkokoko 2,25-3.25 mm, eli sukkalankaa. :) Tätä on juuri nämä kaksi kerää, yhteensä 100 g; vyötteen mukaan 400 metriä.

Sain vihdoin viimein kärjestä aloitetut sukkani neulottua valmiiksi, siis nuo vihreät, jotka olen esitellyt täällä joskus. Laitan kuvan valmiista parista, kun saan langat pääteltyä. Sai muuten olla vihoviimeiset kärjestä aloitettavat, sen verran kamalaa tuo kantapään tekeminen oli. Perinteinen kantapää hoituu multa suit sait sukkelaan, mutta noiden kanssa sai tapella, laskea, tihrustaa ja siltikin silmukat putoilivat puikoilta vähän väliä ja lopputulos on kaikkea muuta paitsi kaunis. Tästä lähin teen vain varresta aloitettavia sukkia. Jatkossa pitää vaan sitten opetella arvioimaan langanmenekkiä jo etukäteen, jotta osaa käyttää 100 g lankaa kahteen sukkaan mahdollisimman taloudellisesti... (Alunperinhän rupesin varpaista aloitettavia sukkia tekemään, jotta voisi neuloa 50 g lankaa ekaan sukkaan, katkaista langan, tehdä toisen sukan ja kaikki lanka olisi käytetty. Mua turhautti niin kerran, kun kalliista sukkalangasta jäi osa hyödyntämättä...)

Jotain uusiakin projekteja on tullut aloitettua ja jotan päättelyä vaille valmistakin tuolla on vielä noiden vihreiden sukkienkin lisäksi. Katsotaan, saisinko tätä blogia taas heräteltyä vähän henkiin ja projekteja esiteltyä. Menneet kevät ja kesä olivat niin kiireisiä - ja ihania - mun elämässä, että en paljon ehtinyt tehdä käsitöitä saati blogata niistä. Olen nykyään naimisissa ja ihka ekan oman kodinkin me ostimme ja remontoimme tänä kesänä. Häämatkallakin ehdittiin jossain välissä piipahtaa ja remonttihommien loputtua tuli vielä matkailtua kotimaassa.

Nyt alkaa syksy kolkutella ovelle ja on sopiva aika käpertyä sohvannurkkaan neulomaan ja virkkaamaan ja voi hyvällä omallatunnolla viettää illat kotona netin äärellä kuolaten kaikkea ihanaa, mitä te muut olette saaneet aikaiseksi.