Tuesday, August 3, 2010

Lomaraportti

Loma loppui viikko sitten, joten nyt jaksaa jo kirjottaa lomaraportin.

Kesällä ei ole valmistunut mitään neulottua. Moni työ kyllä edistyi kesän aikana vähän, joten ehkä niistä joku valmistuu tässä alkusyksystä. Kesällä sentään ompelin yhden hameen (jota pidinkin jonkun verran, mutta jota nyt pitäisi vielä vähän fiksata ennen kuin voi kuvata). Lisäksi olen tuhlannut... eikun siis sijoittanut jonkin verran rahaa käsityötarvikkeisiin. Ostin muun muassa piilovetoketjupaininjalan (ymmärsin hameen myötä piilovetoketjujen ompelun salat ja intouduin ostamaan ihan oman paininjalan niitä varten!), päärmepaininjalan, puolia, lisää neliskulmaisia puikkoja, sekalaisia ompelutarvikkeita sekä tietysti matkamuistoja:

Imatra:

DSC_0337

DSC_0338

Joensuu:

DSC_0343

DSC_0345

DSC_0346

Kotka:

DSC_0350

Tallinna:

DSC_0354

DSC_0356

DSC_0358

DSC_0359

DSC_0361

Kiertelimme siis pitkin Suomea lomalla; osin sukulaisten luona osin muuten vaan. Virkkukoukkusen puotiin satuimme ihan sattumalta. Pienempään pussiin muuttavat virkkuukoukkuni, isompi on käytössä toalettilaukkuna lyhyehköillä reissuilla. Käsityövakkaa olin jo talvella kuolannut ikkunoiden takaa, joten sinne suunnistin nyt tarkoituksella sellaiseen aikaan, että se oli auki.

Kotkassa höpötimme äidin kanssa käsitöistä ja kun rupesin kadehtimaan äidin puikkomittaa, kun siinä on myös mallitilkun mittaukseen soveltuva kurkistusaukko, äiti antoi mitan minulle. (Sanoi itse käyvänsä ostamassa uuden - kyseessä on Novitan puikkomitta, joita löytynee helposti.) Tässä mallitilkkuaukko on 5 cm leveä ja samankorkuinen. Sopii paremmin minulle kuin 10x10 cm mallitilkkukehikot. Äiti antoi minulle myös ensimmäiset itse kutomansa sukat. Kiitos, äiti! :) Alan pitää niitä, kunhan säät vähän viilenevät. Harvoin neuloja itse saa käsinkudottuja sukkia keneltäkään.

Tallinnaan olin houkutellut kavereita mukaani päästäkseni vihdoin käymään Karnaluksissa. Kaksi ei-niin-käsityöintoista ystävääni intoutuivat kaupasta melkein enemmän kuin minä ja minun ostoskorini ei ollutkaan meidän kolmen koreista kallein! Täytyy kyllä sanoa, että Karnaluksiin ei todellakaan vahingossa eksy! Ensin harhaillaan kauemmas kaupungin keskustasta, oikean osoitteen löydyttyä arvotaan useammasta rappukäytävästä ja lopulta bongataan käytävän seinältä opaste, jossa kerrotaan, missä kerroksessa kauppa on. Kaupan ovella pitää vielä soittaa ovikelloa päästäkseen sisään! No, onneksi kauppa oli kaiken vaivan arvoinen. Sain kyllä aika hyvin hillittyä itseni (kuvissa on kaikki ostokseni Karnaluksista 27:ää nappia lukuunottamatta), kun noita neulomattomia lankoja on niin paljon kaapeissa. Ostin suhteellisen pienen määrän tavaraa, eli tuon saa melko helposti piilotettua kaappien kätköihin. ;) Saa nähdä, kirjonko oikeasti koskaan mitään, koska eihän tuollaista määrää ohutta helmilankaa kukaan kai jaksa virkatakaan... Kirjomisinnostuksen varalta ostin siis tuon kirjontakehyksenkin.

No, syksy tulee ja toivottavasti käsityötkin taas jaksavat innostaa. Ainakin odotan jo innolla Keravan opiston neuleiltoja, joissa kävin viime kevään. Saiskohan kevään kurssilla aloitetut työt vihdoin valmiiksi ennen syksyn kurssin alkua?

P.S. Värit ovat kuvissa mitä sattuu. Otin kuvat jo joku aika sitten erittäin kirkkaana päivänä parvekkeella. Oikeasti nuo turkoosit ovat nätin värisiä. Pinkki "Hit"-lanka sen sijaan on oikeastikin tosi räikeää. :)

4 comments:

Milla said...

Kadehdin noita Tallinnan lankatuliaisia, ihania virkkuslankoja. Ohuella helmilangalla tosin ei kestä virkkata, kokeiltu on.

Käsityövakka pitää kyllä käydä katsastamassa seuraavalla Joensuun reissulla :)

Silmu said...

Aijaa? Ei kestä? No, pitää katsoa, miten käy. Jotain kirjanmerkkejä olen kyllä virkkaillut ja ihan hyvin on kestänyt. Vai tarkoitatko sitä, että hermo menee? ;) Se on kyllä totta - lanka on vähän turhan ohutta, mutta jos tekee vain silloin tällöin ja vähän, niin ehkä sen kestää...

Milla said...

Juu, hermo ei kestä eikä oikein virkkaajan kuntokaan ;) Lanka kyllä kestää, mutta hermot menee ja niska-hartiaseutu kipeytyy huomattavasti herkemmin pientä nyhjätessä. Joten olen yrittänyt hillitä itseni, vaikka ohuesta langasta voisi kyllä virkata kaikkia kivoja koruja ja muita...

Silmu said...

Äiti halusi korjata, että saamani sukat eivät olleet ekat äidin neulomat, vaan hänkin on jo koulussa neulonut sukat. Samoin hän on neulonut muita juttuja, jopa neulepuseron.

Viimeisessä kuvassa olevat pihdit eivät liity neulomiseen. Ne ovat pyöreäpäiset askartelupihdit, joilla voi vääntää rautalankaa korunteossa. Samoin viimesessä kuvassa näkyy sinistä rautalankaa, josta niitä koruja voi tehdä.